Ismo Minkkinen: Sähköistä asiointia vai avointa dataa – miksi meillä on metsätietoa?

Samasta järjestelmästä on täysin mahdollista luovuttaa eritasoista tietoa eri kriteerein.

Miksi meillä on metsätietoa? Tämä kysymys jää usein vastaamatta, kun riennetään vaatimaan julkisilla varoilla kerätyn tiedon avaamista vapaaseen käyttöön.

Jo vuosituhannen vaihteessa erään toisen viraston kollegan kanssa hämmästelimme tulokulmaa, jolla EU vaati julkisten tietojen avaamista vapaaseen käyttöön. Ajatuksena tuntui olevan, että julkisin varoin huvikseen kerätty data makaisi tarkoituksettomana virastojen arkistoissa ja tietojärjestelmissä. Tiedot pitäisi saada hyötykäyttöön ja heti!

Todellisuus oli kuitenkin meillä molemmilla silloin edustamissamme organisaatioissa, että kaikki tieto tuli tarpeeseen viraston lakisääteisen tehtävän hoitamiseksi. Tietoa ei siis kerätty sen takia, että se oli virkamiehestä kiva homma.

Väärä olettamus alkaa toteuttaa itseään

Edellä mainitun ajatuksen seurauksena tietoa alettiin kuitenkin kerätä entistä kattavammin ja laajemmin, koska sillä uskottiin olevan merkittävää potentiaalia yhteiskunnan ja talouselämän edistämiseksi. Tiedonkeruun laajentamista perusteltiin sillä, että julkisin varoin kerätyn tiedon tulee palvella kaikkea yhteiskunnallista toimintaa.

Alun perin väärä olettamus datan käyttötarkoituksettomasta keräämisestä alkoi toteuttaa itseään.

Alettiin kerätä tietoa, joka ei enää ollutkaan niin tarpeellista viranomaisen oman toiminnan kannalta. Osin tätä kehitystä edisti myös tiedonkeruun menetelmien ja tietotekniikan kehittyminen. Kaikki kerätty ei enää ollutkaan aivan välttämätöntä viraston lakisääteisen tehtävän kannalta. Mitä selvemmäksi tämä seikka on tullut, sitä laajemmin on alettu esittää vaatimuksia tiedon hyötykäyttöön ottamisesta.

Minkä tarkoituksen ehdoilla tietovarantoja kehitetään?

Kaiken tämän kehityksen seurauksena on saavutettu ainakin yksi merkittävä tulos, jolla voi oikeasti olla yhteiskunnallista potentiaalia: yhden toimijan tarkoitukseen kerättyä tietoa voidaan hyödyntää sopivasti jatkojalostamalla ja yhdistelemällä eri tarkoituksiin. Jäljelle on jäänyt epäselvyys siitä, minkä tarkoituksen ehdoilla sähköisiä tietovarantoja kehitetään.

Eri intressiryhmät ajavat luonnollisesti omaa asiaansa, ja riippuen yhteiskunnan tilanteesta toisen ääni kuuluu enemmän kuin toisen. Valitettavan vähälle ovat jääneet avaukset, joilla näitä eri tarpeita voitaisiin sovittaa yhteen. Metsätietolain uusiminen on avannut jälleen tilan tärkeälle keskustelulle.

Metsänomistaja ja metsään perustuvat elinkeinot samassa jonossa

Tietotekniikkaan kytketyn kokonaisarkkitehtuurin näkökulmasta voi hahmottaa ainakin kaksi tarvetta, joita metsätiedolla tulee voida palvella: metsänomistajien sähköinen asiointi ja metsällisten elinkeinojen edistäminen.
Ensimmäinen tarkoittaa kansantajuista tietoa itse kunkin metsäomaisuudesta, asioinnin edellyttämän tiedon helppoa saatavuutta ja todennettavuutta asiointitilanteessa.

Toinen tarkoittaa metsään perustuvien elinkeinojen tarvitseman tiedon vapaata saatavuutta toiminnan suunnittelun tueksi. Kummankaan ei soisi jäävän toisen jalkoihin metsätietolakia uudistettaessa.

Voisiko molemmat tarpeet täyttää organisoimalla tietoa toisella tavoin?

Asiointitieto, joka sisältää henkilötietoja, on vanhaan tapaan vain metsänomistajien tai heidän valtuuttamiensa toimijoiden saatavilla. Luonnonvara- ja metsävaratieto on laajasti määritettyjen rajapintojen kautta saatavilla ilman kytkentää kiinteistöihin ja metsänomistajiin. Tässä yhteydessä yleensä alkaa keskustelu hiloista, ruuduista ja kuvioista. Lienee lopulta samantekevää, minkälaisiin kolmioihin tai neliöihin julkinen metsävaratieto on koottu, kunhan se hyödyttää tarvitsijoitaan.

Tiedon tarjoamisen muotoa sähköiseen asiointiin koskevat tiukemmat, kulloisenkin erityislain mukaiset vaatimukset. Metsänkäyttöilmoitus tulee esittää tietyllä tavalla. Kemera-hakemukset tulee tehdä tietyn sisältöisinä. Järjestelmien ja sähköistä asiointia tukevien tietojen tulee täyttää nämä vaatimukset, jotta Metsäkeskuksella ja asiakkaalla on yhteinen näkemys tehdyn ilmoituksen tai hakemuksen sisällöstä – puhutaan samasta konkreettisesta metsämaan alasta.

Samasta järjestelmästä on täysin mahdollista luovuttaa eritasoista tietoa eri kriteerein.

Digitalisaatio huomioitava myös lainsäädännössä

Kun 90-luvulla tietotekniikan messuilla kyseli markkinamiesten edustamien tuotteiden ominaisuuksia, tuli heidän suustaan tottuneesti toteamus ”Tämä on ihan triviaali tapaus”. Todellisuus tuolloin oli yleensä promisewarea, eli sitä mikä ei koskaan toteutunut.

Nyt meillä on tietotekniikan mahdollisuuksien puolesta täydet edellytykset täyttää edellä esitetyt molemmat tarpeet. Tämä edellyttää kuitenkin digitalisaation huomioimista lainsäädännössä.

Sähköinen asiointi ei onnistu, jos asiointiin tarvittavaa tietoa ei voi käsitellä sähköisesti Metsäkeskuksen tietojärjestelmissä jonkin lakiteknisen seikan takia. Toisaalta metsävaratietoa ei voi avoimesti jakaa, jos sen tietosisällöstä riippumatta katsotaan Metsäkeskuksen tietojärjestelmissä olevan aina henkilötietoa.

Molemmat asiat ovat ratkaistavissa, jos löytyy tahtoa asiakaslähtöisyyteen ja byrokratian purkuun – vaikka kokeilujen kautta.

Ismo Minkkinen
ismo.minkkinen(at)metsakeskus.fi

Lue lisää Metsäkeskuksen blogikirjoituksia

Ismo Minkkinen

Kirjoittaja on metsänhoitaja ja metsänomistaja Etelä-Karjalasta. Minkkinen on ollut yli 20 vuotta eri rooleissa kehittämässä paikkatietopohjaisia luonnonvara- ja suunnittelujärjestelmiä ja työskentelee nyt Metsäkeskuksen tietohallintopäällikkönä Lahdessa. Vapaa-aikansa kirjoittaja viettää metsässä juosten tai metsätöissä.