Pohjanmaalla on esiintynyt paikoin ankaraa ruskomäntypistiäisen syöntiä

Ensimmäiset havainnot männyn neulasia syövistä ruskomäntypistiäisten toukista tehtiin Pohjanmaan maakunnissa jo toukokuun lopussa. Viimeisen viikon aikana syönti on lisääntynyt huomattavasti ja yhteydenottoja Suomen metsäkeskukseen on tullut jo lukuisia.

Eteläisemmällä syöntialueella neulasten syönti on ollut ankarinta Jalasjärvellä ja Kauhajoella. Havaintoja syönnistä on Metsäkeskukseen tullut tähän mennessä myös Peräseinäjoen ja Alavuden eteläosista, Parkanosta, Teuvalta, Kurikasta, Ilmajoelta ja Seinäjoelta.

Toinen, pohjoisempi syöntialue sijaitsee Etelä-Pohjanmaan pohjoisosassa ja Keski-Pohjanmaalla. Havaintoja neulasten syönnistä on tullut tältä alueelta tähän mennessä Kälviältä, Vetelistä, Lestijärveltä, Kruunupyystä, Evijärveltä ja Kortesjärveltä. 

Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla sekä Pohjois-Satakunnassa esiintyi ruskomäntypistiäisen syöntiä jo kesällä 2018. Yleensä ruskomäntypistiäiset syövät männyn neulasia noin 2–3 vuotta samalla paikalla, kunnes niiden kanta romahtaa niiden luontaisten tuholaisten eli loisten ja virustautien seurauksena. Tänä kesänä on ruskomäntypistiäisten neulasten syöntiä tavattu samoilla alueilla kuin viime vuonna, mutta alueet ovat selvästi laajentuneet. 

Ruskomäntypistiäisellä on paikallisia joukkoesiintymiä noin 5–6 vuoden välein ja laajoja joukkoesiintymiä 20–30 vuoden välein. Viimeksi ruskomäntypistiäinen söi männyn neulasia sadoilla tuhansilla hehtaareilla Keski-Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Satakunnassa vuosina 2008-2010. Laajat joukkoesiintymät kehittyvät yleensä kuivien ja kuumien kesien aikana. Laajat tuhot keskittyvät yleensä karuhkojen mäntykankaiden puhtaisiin männiköihin.

Ruskomäntypistiäinen syö edellisvuosien männyn neulasia

Ruskomäntypistiäinen syö edellisvuosien männyn neulasia kesäkuusta heinäkuun puoliväliin saakka. Heinäkuussa ja elokuun alussa täysikasvuiset toukat pudottautuvat maahan ja kutovat ympärilleen kotelokopan. Uudet pistiäisaikuiset munivat elo-syyskuussa neulasiin, josta munitut toukat aloittavat syönnin touko-kesäkuun vaihteessa. Pistiäisaikuisten elinikä on enimmillään vain parisen viikkoa.

Ruskomäntypistiäinen jättää uudet neulaset lähes kokonaan syömättä, mistä johtuen puut toipuvat yleensä hyvin syönnistä.  Metsänomistajalla ei ole syytä suureen huoleen. Huolimatta voimakkaastikin syödystä neulasmassasta puuston kasvutappio jää noin 20 prosenttiin 5 vuoden aikana. Todella pahastikin syödyissä metsiköissä vain yksittäiset puut kuolevat. Kuolleisuuden syynä ovat usein seurannaistuhot. Esimerkiksi ytimennävertäjät voivat tappaa ruskomäntypistiäisten heikentämiä puita. 

Hakkuita ja taimikonhoitotöitä kannattaisi välttää

Männiköiden harvennus- ja päätehakkuut sekä taimikonhoitotyöt kannattaisi toteuttaa vasta ruskomäntypistiäisten joukkoesiintymän jälkeen. Tällöin ruskomäntypistiäisen syöntipaine kohdistuu vähäisempänä yksittäiseen puuhun ja tasaisemmin suurempaan määrään puustoa. Mikäli syönnin kohteena olevassa metsässä tehdään avohakkuu, on todennäköistä, että tuholaiset siirtyvät ympäröivään männikköön.

Ruskomäntypistiäistä voidaan torjua biologisesti lentolevityksenä monisärmiöviruksella. Biologista torjuntaa ei ole yleensä katsottu korkeiden kustannusten takia tarpeelliseksi. Luonnon oma biologinen torjunta eli loiset ja virukset lopettavat joukkoesiintymät ennemmin tai myöhemmin.

Jos havaitsette toukkien nopeaa kuolemista, niin siitä pyydetään ilmoittamaan  allekirjoittaneelle. Pohjoisemmalta syöntialueelta on tullut jo yksi havainto, jonka mukaan toukat olisivat kuolleet kesken syönnin.   

Lisätietoja
Antti Pajula
johtava asiantuntija
Suomen metsäkeskus
p. 050 3140 377
antti.pajula(at)metsakeskus.fi