Luontoarvot huomioidaan talousmetsien hakkuissa ja uudistamistöissä

Suomen metsäkeskus seuraa luonnonhoidon laatua vuosittain yksityismetsissä tehtävillä arvioinneilla. Viime vuoden 2017 arviointitulokset osoittavat, että luonnonhoidollisesti erinomaisia tai hyviä hakkuun ja metsänuudistamisen toteutuksia oli 79 prosenttia arvioiduista kohteista. Yksityismetsien luonnonhoidon laatu parani tasaisesti vuoteen 2005 saakka, jonka jälkeen se on ollut hieman laskusuunnassa.

Suomen metsäkeskus arvioi luonnonhoidon laatua 474 hakkuukuviolla ja yhteensä 1 796 hehtaarilla viime vuonna. Suunnatulla otannalla arviointiin valittiin 105 hakkuukuviota, joilla tiedettiin olevan merkittäviä luontoarvoja.

Luonnonhoidollisesti erinomaisia tai hyviä hakkuun ja metsänuudistamisen toteutuksia oli 79 prosenttia arvioiduista kohteista. Luonnonhoidollisesti välttävien toteutuksien osuus oli 14 prosenttia. Vain kahdella prosentilla kohteista kokonaisarvio toimenpideketjulle oli heikko.

Arvioinneissa havaittiin noin sata metsälain 10 §:n mukaista luontokohdetta. Näistä erityisen arvokkaista luontokohteista 98 prosenttia oli säilynyt ennallaan tai lähes ennallaan hakkuissa.

Puutteita havaittiin edellisvuoden tapaan eniten siinä, kuinka purojen ja norojen välittömät lähiympäristöt oli huomioitu hakkuissa. Näiden ympäristöjen säilymistä tulee jatkossa parantaa huolellisella leimikkosuunnittelulla.

Säästöpuuston määrä säilyi edellisvuoden tasolla

Säästöpuustoa oli jätetty hakkuissa yksityismetsiin suunnilleen saman verran kuin edellisvuonna.

Vuoden 2017 arvioiduissa päätehakkuissa säästöpuita oli jätetty hakkuualoilla keskimäärin 11,9 runkoa hehtaarille, kun suosituksena on vähintään 10 runkoa hehtaarilla. Säästöpuustosta yli 80 prosenttia oli elävää puustoa.

Monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia säästöpuita ovat havu- ja lehtipuut, jotka ovat läpimitaltaan yli 20 senttimetriä. Tällaisia puita oli arviointikohteiden säästöpuista 32 prosenttia ja säästöpuuston kokonaistilavuudesta 67 prosenttia.

- Säästöpuiden valintaan ja sijoitteluun tulee kiinnittää enemmän huomiota. Säästöpuut pitäisi keskittää ryhmiin luontokohteiden läheisyyteen. Säästöpuuryhmien alikasvos tulee säilyttää raivauksessa ja maapohja on jätettävä muokkaamatta, sanoo rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen Suomen metsäkeskuksesta.

Vesiensuojelusta tarvitaan lisää koulutusta

Vesiensuojelu oli toteutettu hyvin tai erinomaisesti valtaosalla ainespuun ja energiapuun korjuukohteista. Maanmuokkauskohteilla vesiensuojelusta oli huolehdittu selvästi edellisvuotta paremmin.

Merkittävimmät arvioinneissa havaitut puutteet kohdistuivat vesistöjen suojakaistojen liian kapeisiin rajauksiin, koneiden aiheuttamiin painaumiin ja puutteisiin puunkorjuun ja maanmuokkauksen vesiensuojelutoimenpiteissä. Vesiensuojelusta on tärkeää huolehtia, ettei kiintoainesta pääsisi huuhtoutumaan vesistöihin hakkuu- ja uudistusaloilta.

- Metsänuudistamiseen liittyvässä vesiensuojelussa tarvitaan lisää metsäammattilaisille suunnattua koulutusta. Uudistusaloilla tulee käyttää tehokkaampia vesiensuojelun keinoja, kuten pintavalutusta ja lietealtaita, lietekuoppien lisäksi, sanoo Partanen Metsäkeskuksesta.

Metsäkeskuksen luontolaadun arvioinnin lähtökohtana ovat luonnonhoitoa koskevat suositukset. Arvioinneissa tietoa kerätään muun muassa arvokkaiden luontokohteiden esiintymisestä ja säilymisestä hakkuissa, monimuotoisuuden vuoksi säästetyn puuston määrästä ja laadusta, vesiensuojelun ja maisemanhoidon laadusta sekä luonnonhoidon kustannuksista.

Metsäkeskus toimittaa aina arviointipalautteen tiedoksi hakkuun toteuttajalle, suunnittelijalle ja maanomistajalle.

Luonnonhoidon laadun arvioinnin raportti vuodelta 2017 on Suomen metsäkeskuksen verkkosivuilla.

Lisätietoja:
Riitta Raatikainen
luonnonhoidon johtava asiantuntija
Suomen metsäkeskus
p. 050 314 0440
riitta.raatikainen(at)metsakeskus.fi

Jarkko Partanen
rahoitus- ja tarkastuspäällikkö
Suomen metsäkeskus
p. 050 336 8860
jarkko.partanen(at)metsakeskus.fi