Metsäluontokohteet huomioidaan yksityismetsien uudistushakkuissa

Liki 90 prosentilla yksityismetsissä tehdyissä uudistushakkuissa huomioitiin vuonna 2013 metsien luontoarvot hyvin tai erinomaisesti. Hakkuiden läheisyydessä sijainneista arvokkaista elinympäristöistä 94 prosenttia oli säilynyt kokonaan tai lähes ennallaan. Säästöpuita oli jätetty keskimäärin 9,7 kappaletta hehtaarille.

Metsien hakkuissa on huomioitava luonnonsuojelulain, metsälain ja metsäsertifioinnin mukaiset arvokkaat elinympäristöt sekä muut huomionarvoiset metsäluontokohteet, esimerkiksi harvinaisten kasvien elinympäristöt. Joka neljäs hakkuisiin rajoittuva huomioitava kohde oli puro tai noro. Muita huomioitavia elinympäristöjä ovat muun muassa lähteet, rehevät lehtolaikut, rehevät korvet, vähäpuustoiset suot ja jyrkänteiden alusmetsät.

Kaksi prosenttia luontokohteista oli kokonaan muuttunut hakkuissa. Yleisin syy oli se, että kohteiden pienilmasto ja varjoisuus olivat kärsineet, koska puita oli poistettu liikaa tai liian läheltä kohdetta tai koko kohde oli avohakattu.

Säästöpuiden laatu uudistusaloilla heikentynyt

PEFC- metsäsertifiointi edellyttää, että uudistus- ja ylispuuhakkuualoilla jätetään säästöpuita 5-10 kappaletta hehtaarille. Hakkuissa säästöpuita oli jätetty keskimäärin 9,7 kappaletta hehtaarille. Kuitenkin 17 prosenttia tarkastetuista uudistushakkuista oli saanut välttävän tai heikon arvosanan säästöpuiden laadusta. Säästöpuita oli joko jätetty liian vähän tai ne eivät olleet tarpeeksi järeitä. Vuoden 2012 arvioinnissa vain 14 prosenttia hakkuualoista sai heikon tai välttävän arvion säästöpuiden laadusta.

Maanmuokkauksen vesiensuojelussa parannettavaa

Maanmuokkauksen vesiensuojelutoimet arvioitiin välttäviksi tai heikoiksi lähes joka viidennellä tarkastetuista uudistusaloista. Yleensä syynä oli liian kapeaksi jätetty suojakaista vesistöön tai ojien kaivaminen suoraan vanhaan ojaan. Uuden metsän aikaansaaminen edellyttää yleensä maanmuokkausta. Turvemailla joudutaan uudistuskohteen vesitalouden järjestelyn vuoksi usein tekemään navero- tai ojitusmätästys. Ojia ja naveroita kaivettaessa olisi aina kiinnitettävä huomiota vesiensuojelurakenteisiin ja niiden laatuun. 

Tiedot selviävät Suomen metsäkeskuksen yksityismetsien luonnonhoidon laadun arvioinnista. Seuranta-arvioinnit tehdään vuosittain ja arvioitavat kohteet valitaan metsänkäyttöilmoituksista arvalla. Metsäkeskus tarkasti yksityismetsien hakkuiden luonnonhoidon laatua 723 hakkuualalla vuonna 2013. Tarkastettujen hakkuiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 2228 hehtaaria.

Talousmetsien luonnonhoidon laadun arvioinnissa tietoa kerätään muun muassa arvokkaiden luontokohteiden esiintymisestä ja säilymisestä hakkuissa, monimuotoisuuden vuoksi säästetyn puuston määrästä ja laadusta, vesiensuojelun laadusta, maanmuokkauksen laadusta, energiapuun korjuun laadusta, maisemanhoidon laadusta sekä luonnonhoidon metsänomistajille aiheutuneista kustannuksista. Arvioitavat hakkuut ovat pääosin avohakkuita ja luontaisen uudistamisen hakkuita.

Lisätietoja

edistämispalvelujen päällikkö Jouni Rantala
Suomen metsäkeskus
p. 029 432 5408, jouni.rantala@metsakeskus.fi