Vuosi 2016 oli hyvä metsätalouden luonnonhoidossa – pitkän aikavälin trendi on kuitenkin laskeva

Suomen metsäkeskus seuraa metsätalouden luonnonhoidon laatua vuosittain yksityismetsissä tehtävillä arvioinneilla. Arvioinnit kertovat, että vaikka yleisesti luontoarvot huomioidaan hakkuiden yhteydessä hyvin, on pitkän aikavälin tuloksissa suunta ollut heikkenevä. Vuoden 2016 arviot kertoivat kuitenkin parannuksesta yleisessä suuntauksessa.

Vuonna 2016 kaikkiaan 87 prosentilla hakkuista panostettiin luonnonhoitoon hyvin tai erinomaisesti.  Vuonna 2015 vastaava luku oli 81 prosenttia. Hyvä taso on määritelty metsäsertifioinnin ja metsänhoitosuositusten mukaiseksi tasoksi.

- Kokonaisuutena taso on hyvä, mutta parannettavaakin on. Luonnonhoidollisesti välttävän toteutuksen osuus oli 11 prosenttia. Vain 2 prosentilla kohteista luonnonhoidon kokonaisarvio toimenpideketjulle oli heikko, Metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen sanoo.

Parhaiten hakkuiden yhteydessä huomioidaan metsälakiin kirjatut kohteet. Vuonna 2016 kaikkiaan 96 prosentissa kohteista ominaisuudet säilyivät lähes ennallaan.

Luonnonhoitoa tulee parantaa

Luonnonhoitoa on ekologisen kestävyyden vuoksi syytä huomioida entistä paremmin osana kasvavaa biotaloutta.

Kun luonnonhoidon huomioimista tarkastelee pitkällä aikavälillä, tulokset eivät ole parhaita mahdollisia: vuodesta 2005 alkaen luontoa on huomioitu metsätaloudessa vuosi vuodelta hieman huonommin. Vuosi 2016 on poikkeus tähän suuntaukseen: kokonaisarvosanoissa erinomaisesti ja hyvin huomioitujen luontokohteiden määrä nousi.

- Suunta on nyt oikea. Yleisesti luonnonhoito on vakiintunut osaksi normaalia metsänhoitoa, mutta kun tavoitteena on nostaa luonnonhoidon laatua, pitää pyrkiä erinomaiseen tulokseen, Metsäkeskuksen luonnonhoidon johtava asiantuntuja Matti Seppälä sanoo.

Puutteita on säästöpuiden jättämisessä ja suojakaistojen leveyksissä

Säästöpuustoa jätetään metsiin hakkuiden yhteydessä liian vähän. Pienentynyt säästöpuumäärä merkitsee niukkenevaa lahopuun määrää metsissä, mikä saattaa vaarantaa monien uhanalaisten lajien säilymisen. Jätetty puusto on myös pienentynyt läpimitaltaan vähitellen vuodesta 2006.

- Elävien järeiden säästöpuiden määrä on vähentynyt sekä lehtipuissa että havupuissa. Väheneminen koskee sekä puukuutioita että kappalemääriä. Pieniläpimittaisen eli 10 – 20 cm paksuisen puun määrä puolestaan on lisääntynyt, Partanen kertoo.

Kuolleiden säästöpuiden metsiin jätetty kuutiomäärä on myös vähentynyt.

- Määrän väheneminen osoittaa, että luonnonhoidon laatu on laskenut. Suunnan pitäisi olla päinvastainen, Seppälä sanoo.

Metsälain mukaisten pienvesikohteiden ja niiden välittömien lähiympäristöjen suojakaistat ovat olleet kapeampia kuin metsälainvalvonnan suositukset ovat. Lisäksi näistä kohteista vain noin puolella on tehty metsänkäyttöilmoitus, vaikka ohjeen mukaan kaikista elinympäristökohteita tulisi tehdä ilmoitus.

Vesiensuojelussa on tapahtunut käänne parempaan

Vesiensuojelu metsätöiden yhteydessä on saatu muutaman huonomman vuoden jälkeen käännettyä parempaan suuntaan. Esimerkiksi vesistöjen suojakaistoissa on ollut puutteita noin10 prosentilla tarkastetuista kohteista. Tilanne huononi jatkuvasti vuodesta 2010 vuoteen 2014, mutta nyt näyttäisi tapahtuneen käänne parempaan.

Metsänuudistamisen yhteydessä tehtävä maanmuokkaus on hyvällä tasolla, erinomaisia ja hyviä arvosanoja sai 89 prosenttia tarkastetuista kohteista. Tämä oli kolmas vuosi peräkkäin, kun prosenttiluku parani.

- Vesiensuojelun laadussa on edelleen parantamisen varaa, vaikka trendi näyttäisikin kääntyneen. Maanmuokkauksen vesiensuojeluun tulisi panostaa kasvavan ojitusmätästyksen ja turvemaiden lisääntyvän metsänuudistamisen vuoksi, Seppälä linjaa.

Metsänuudistamiseen liittyvässä vesiensuojelussa tarvitaankin edelleen metsäammattilaisille suunnattua koulutusta.

Koko raportin pääse lukemaan Metsäkeskus.fi-palvelusta.

Metsänomistaja huomioi nämä:

Metsäluonnon huomioon ottaminen lähtee hakkuiden hyvästä suunnittelusta. Erityisen tärkeää on jättää säästöpuita, valita säästöpuiksi mahdollisuuksien mukaan järeitä lehtipuita ja suunnitella säästöpuiden paikat huolellisesti. Paras paikka säästöpuuryhmälle on mahdollisten luontokohteiden yhteydessä.

Maanmuokkauksen suunnittelu tulee tehdä huolella ja tapauskohtaisesti siten, että vesistövaikutukset saadaan minimoitua erimerkiksi riittävän suojavyöhykkeen tai vesiensuojelurakenteiden avulla. Tämä on erityisen tärkeää vesistöjen läheisyydessä toimittaessa.

Luontokohteiden huomioiminen hakkuiden suunnittelussa on syytä varmistaa hakkuun toteuttajalta.

Lisätietoja:

Seppo Ollikainen
luonnonhoidon asiantuntija
puh. 040 771 6078
seppo.ollikainen(at)metsakeskus.fi

Jarkko Partanen
rahoitus- ja tarkastuspäällikkö
puh. 029 432 4931
jarkko.partanen(at)metsakeskus.fi