Siirry pääsisältöön

Uhanalaisten lajien elinympäristöjen säilyttäminen

Uhanalaisten metsälajien elinpaikkojen turvaaminen on talousmetsien luonnonhoidon keskeisiä tavoitteita. Luonnonsuojelulain mukaan laji voidaan säätää uhanalaiseksi, jos sen luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Uusin Suomen uhanalaisten lajien arviointi on tehty vuonna 2019. Arvioinnin mukaan metsäisissä elinympäristöissä eläviä uhanalaisia lajeja on noin 2 600. Eliöryhmistä eniten uhanalaisia lajeja on jäkälissä, sienissä ja perhosissa. 

Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Kielto tulee voimaan, kun ELY-keskus on rajannut esiintymispaikan ja tiedottanut siitä metsänomistajalle. Luonnonsuojelulain lisäksi uhanalaisia lajeja suojellaan metsästyslain ja kalastuslain säädöksin. 

Metsä- ja ympäristöalan yhteistyönä kehitettyä ja metsätalouden toimijoiden käyttöön tarkoitettua toimintamallia varten on laadittu lista uhanalaisista lajeista, joiden esiintymät on mahdollista ottaa huomioon metsätalouden toimenpiteissä. Toimintamallissa uhanalaiset lajit on jaettu kahteen ryhmään: lakisääteisesti turvattaviin lajeihin ja vapaaehtoisesti turvattaviin lajeihin. 

Lakisääteisesti turvattavia lajeja ovat Euroopan Unionin luontodirektiivin lajit, erityisesti suojeltavat ja rauhoitetut lajit. Vapaaehtoisesti turvattavia lajeja ovat muut uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit. Lajien säilymistä voidaan turvata vapaaehtoisen suojelun avulla sekä talousmetsien luonnonhoidon keinoilla, kuten riittävillä suojavyöhykkeillä ja säästöpuuryhmillä. 

Metsäkeskus lähettää tiedossaan olevien uhanalaisten lajien läheisyyteen osuvista metsänkäyttöilmoituksista tiedon maaomistajalle, tiedossaan olevalle hakkuuoikeuden haltijalle sekä alueelliselle ELY-keskukselle. Metsänomistaja voi tarkistaa metsätilalleen merkityt tiedossa olevat uhanalaisten lajien esiintymät Metsään.fi-palvelusta. 

Etenkin liito-oravan esiintymisellä voi olla vaikutusta metsien käsittelyyn, sillä lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Liito-orava on luonnonsuojelulailla suojeltu metsissä elävä yöaktiivinen nisäkäs. Se rakentaa pesänsä yleensä haavan koloon, oravan risupesään tai pönttöön.  

Metsänomistajan ja hakkuuoikeuden haltijan vastuulla on varmistaa, että hävittämis- ja heikentämiskieltoa ei rikota. Metsäkeskus on tuottanut osana Liito-orava-LIFE-hanketta oppaan liito-oravan suojelun ja metsätalouden yhteensovittamiseen.

ELY-keskus voi tarvittaessa neuvoa liito-oravan huomioon ottamisessa metsätalouden toimenpiteissä. Liito-orava on suojeltu, vaikka viranomaisella ei olisi tietoa sen esiintymisestä.

Suurten petolintujen pesät ja pesäpuut, jotka ovat säännöllisesti käytössä ja selvästi nähtävissä, ovat uuden luonnonsuojelulain 73 §:n nojalla rauhoitettuja. Rauhoitetun eläinlajin, kuten kanahaukan, tahallinen häirintä erityisesti pesimäaikaan on lain 70 §:n nojalla kiellettyä. Lisäksi rauhoitetun eläimen tekemän ja toistuvasti käyttämän pesän tahallinen vahingoittaminen on kiellettyä myös lisääntymisajan ulkopuolella.

Lisätietoja